Yrittää taas epätoivoisesti herättää tätä blogiakin henkiin.
Vaikkei kukaan muu tätä lukiskaan niin olis se kiva kun pystyis seuraamaan
miten joku treeni/kisa on viimeksi sujunut ja miten joku asia on kehittynyt,
aina kun ei tahdo muuten muistaa (vanhuus iskee ;))
Sunnuntaina oltiin tämän vuoden ekoissa agilitykilpailuissa,
Intolle kolme agilityrataa.
A radalta ei ole oikein mitään muistikuvia, paljon sähläystä
ja hyllytettiin heti viidennellä esteellä. Siihen asti oli kuitenkin ihan hyvä
alku, livahti vaan putken väärään päähän ja ohjaus levisi sitten siihen.
B radalla meno oli hiukan hallitumpaa, siitä kuitenkin kaksi
ylösmenovirhettä. Puomilla oli huono ohjaus ja Into hyppäsi sinne tosi sivusta,
mutta A:lta virhe tuli kyllä aika helposti, varsinkin kun moni muu koira
hyppäsi yhtälailla eikä niille annettu siitä virhettä.
No, toisaalta Into kyllä hyppää tosi ylös varsinkin A:lla,
enkä ole vielä tehnyt mitään niiden korjaamiseksi. Kaikki opetustavat tuntuu
jotenkin niin hankalilta ja epävarmoilta.
Koko ylösmenokontakti on musta tosi epäreilu tai
pienennetään sitä sit niin pieneks, että kaikkien on pakko opettaa siihen joku
tekniikka…
C radalla ohjaajan oma keskittyminen hajosi, yksi huolimaton
ohjaus ja rima tippui. Ärsyttävää kun olin suunnitellut siihen vastakäännöksen,
mutta en sitten tehnyt…murr. Tippui sieltä sitten myös viimeinen rima, tämäkin
ihan oma moka, pitäis osata ohjata loppuun asti.
Positiivista radoissa oli alastulokontaktit, Intolla oli
selvä ajatus pysähtymisestä ja muistin ainakin suurimmassa osassa kontakteja
jopa vapauttaa koiran. Tämä on mulle vaikeaa, yleensä vaan juoksen ja annan
koiran lähteä sieltä ilman lupaa.
Positiivista oli myös vauhti, tehtiin molemmilla radoilla luokan
nopein aika. B radalla -20,10s ja C radalla -15,08s.
Tänään oltiin sitten paimentamassa. Tehtiin ihan perustreeniä,
poispäinajoa liinassa, tavoitteena saada koira liikkumaan rauhallisesti ja lampaat
liikkumaan aidan reunaa tasaisella vauhdilla.
Omana tavoitteena oli saada Into pysymään maassa kun liikun
sitä kohti ja silitän sitä.
Isona tavoitteena tälle vuodelle on saada lopetukset
onnistumaan ilman sähläystä ja tämä on nyt mun mielestä tärkein asia mitä pitää
treenata, että ne saadaan toimimaan. Eli Inton pitää pystyä makaamaan ”rennosti”
paikallaan, vaikka kävelen sitä kohti. Haasteellista tästä tekee se, että siinä
ei saa yhtään käyttää painetta.
Lampaat ei ollut kuunnellut ohjeistusta ja ne juoksenteli
pukkilaukkaa pitkin aitausta.
Into kuitenkin oli ihan super! Se oli rauhallinen, ei
turhautunut, kuunteli ja malttoi. Saatiin tosi hyviä toistoja paikalla makaamisesta.
Jäi ihan sairaan hyvä fiilis. Huomenna uudestaan, katsotaan oliko tämä kerta
vaan vahinko. :)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti