Syksy alkaa kääntyä talveksi ja sen myötä ollaan siirrytty halliin treenailemaan. Viime keväänä meidän tokoseura osti meidän vanhan treenihallin ja kesän aikana sinne tehtiin uudet pohjat, joten meillä on nyt ihan mukavat treeniolosuhteet kohtuu hinnoilla. Toki talven mittaan tulee varmasti ikävä lämmitettyä hallia, mutta ollaan sitä ennenkin treenattu kylmissä tiloissa.
Pitkästä aikaa oltiin Kaapon kanssa kisoissakin, tuloksilla ei juhlittu, mutta kivaa oli ja se on pääasia.
Mulla on jostain syystä ollut nyt sellainen oikea asenne hukassa ja sitä on sitten yritetty metsästää. Treenaaminen on kivaa, kisaaminenkin on kivaa, mutta mun on tosi vaikea asettaa oikeasti tavotteita kisaamisen suhteen. Mä tarvitsisin sellaisen valmentaja-tyyppisen henkilön vähän lisäämään painetta, vaatimaan tuloksia ja potkimaan mua pois mukavuusalueelta. No, katsotaan saanko mä mitään itsestäni irti...
Treeneistä sen verran, että ollaan nyt elokuusta lähtien käyty kerran kuussa Jänesniemen Elinan koulutuksissa, Inton kanssa oltu joka kerran ja Kaapon kanssa viimeiset kaksi kertaa.
Perjantaina oltiin viimeksi ja pitkästä aikaa jäi tosi kiva mieli molempien treeneistä.
Rata oli tämän näköinen( ulkomuistista "piirretty")
4-5 esteille kokeiltiin ensin poispäin käännöstä, mutta meillä toimi kuitenkin persjättö paremmin, rimat pysyi ylhäällä ja 5 hypyllä Into kääntyi helpommin oikeaan suuntaa. Toinen kohta mitä jouduttiin tahkomaan oli 10-13, koska 12 esteen rima tuli todella helposti alas.
Lopuksi 1-15 nollaratana (eli niin monta kertaa alusta, että menee puhtaasti). Eikä meidän tarvinnut kun kerran alottaa alusta uudelleen (yksi rima putosi), jippii. :)
Kaapon kanssa hankalin kohta oli tuo 16 hyppy, koska kelpi lipes aika helposti putkeen. Toinen haaste oli se, että minä en lopettaisi ohjaamista pitkään kaarrokseen tai huonoon tiehen vaan jatkaisin loppuun asti(tämä ei tullut yllärinä).
Kaapon kanssa tehtiin nollarataharjoituksena koko rata ja päästiin "puhtaasti" maaliin yhdellä uusinnalla. Ja maalissa mulle kerrottiin, että olin kutsunut koiran kepeiltä kesken kaiken pois joten ei se oikeasti ollut puhdas rata, mutta koska tämä harjoitus oli enemmän mulle kuin koiralle, niin ei haittaa.
Kotitehtäväksi saatiin Inton kanssa vieläkin samaa kuin ennenkin eli vahvistetaan sitä, että se katsoisi esteitä eikä niin paljon minua. Ja Kaapon kanssa sain kotiläksyksi tehdä nollaratatreeniä joka toinen viikko. Omistajan kunnolle tuo on ainakin hyväksi, en muista koska olisin ollut noin poikki treenien jälkeen.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti