Paimentamaan

Tänään oli Lempin vuoro päästä reissuun, joten aamulla kello soi kuudelta ja lähdettiin ajelemaan kohti Lietoa ja paimennustreenejä.

Ensimmäisellä kierroksella harjoiteltiin poispäiajoa isossa tarhassa. Ollaan viimeaikoina treenattu paljon tasapainoa ja kaaria, joten laitoin varmuuden vuoksi Lempille pitkän liinan perään, jotta pystyn tarpeen vaatiessa korjaamaan, jos neidin päähän alkaa tulla liikaa ajatusta kaaresta.
No, turhaahan se oli. Lempi osasi hienosti kävellä suoraan päin, eikä minua tarvittu siellä muuta kuin korjaamaan suuntaa, silloin kun aita meinasi tulla vastaan. Hauskaa tuollaisen kuumakallen jälkeen paimentaa koiran kanssa, joka osaa itse säädellä omaa tempoaan eikä hirveästi välitä siitä missä kohtaa minä seikkailen.

Toisella kierroksella tehtiin pienessä pyöröaitauksessa suuntia ja tempoja(lähinnä hitaasti kulkemista). Lempin kanssa molemmat suunnat sujui ihan kivasti, mutta ohjaajan kömpelyyden vuoksi se pääsi turhan monta kertaa tasapainoon, joten kovin sujuvaa kiertämistä siitä ei tullut.
Meillä treenin päätavoite oli saada stopit läpi, mutta eihän niitä meinannut löytyä lainkaan. Pikkuisen siis jouduttiin keskustelemaan aiheesta pitääkö pysähtyä ja olla paikoillaan ja tarkoittaako odota-käsky suunnan vaihtamista vai mitä...
Se on kyllä kumma, että vaikka Lempi on tosi kiltti ja nörä koira, niin sille saa laittaa aika paljon painetta ilman, että siitä seuraa mitää kunnon reaktiota. Toki mä olen sen kanssa usein tosi kiltti kun se ei yleensä tee mitää idioottimaista, mutta ilmeisesti vire on joissain tekemisissä vaan niin korkealla, ettei paljon minun höpinät kiinnosta.
Täytyy vaan noita stoppeja treenata paljon kotioiloissa niin ehkä ne sieltä löytyy myös joskus muihin lajeihin. :P

Leuka rintaan ja kohti uusia pettymyksiä...

Eipä ollut meidän kisapäivä tänään. Liian vaikeita ratoja ja ihan liian kiihkeä koira.
En tiedä olisiko sittenkin pitänyt käydä päästämässä isommat höyryt pois vielä perjantaina vai onko joku muu huonosti, mutta eipä tässä voi muuta kuin suunnata eteenpäin.

Positiivisia asioita jos haetaan, niin nyt ei pudonnut rimoja samalla tavalla kuin viime kisoissa  ja sinällään Into oli koko ajan ohjauksissa, me ei vaan kovin monessa kohtaa oltu samaan aikaan samassa kohdassa. Toisin sanoen olin aivan sairaasti myöhässä joka ohjauksessa ja kun mukana oli normaali Into +10% niin eihän siitä tullut kuin sähläämistä. :P

No, kuten viime kirjoituksessa sanoin niin eihän tässä nyt mikään kiire ole sen viimeisen nollan kanssa. Olisi silti kiva, että olisi edes mahdollisuus siihen hyvään rataan. Jos ennen starttia jo tunnet että taisi tulla vähän liikaa koiraa mukaan, niin ei ole kovin hyvä fiilis lähteä sinne radalle. Ja Into kun ei tunnetusti kovin helposti kisoissa väsy, niin tietää, että sitä samaa on sitten ne kolme rataa tiedossa.

Yksi iso asia mikä meidän pitää nyt viimeinkin ottaa treenauksen alle, on keinu. Into ei ole oikein koskaan tajunnut keinun ideaa, joten kovassa vireessä se helposti tekee lentokeinun tai sellaisen keinun, että saa aina miettiä miten tuomari sen tulkitsee.
Ongelmana on se, että treeneissä se suorittaa keinun yleensä hyvin. Pitää varmaan suunnata kaikkiin epiksiin harjoittelemaan keinua, että saadaan vire kohdalleen. Toki täytyy myös treeneissä muistutella, mikä sen keinun idea taas olikaan.

Eipä näiden kanssa käy ainakaan aika pitkäksi... ;)

Missä ollaan nyt ja mitä tavotteita vuodelle 2016

Noniin, tässä tulisi sitten niitä tavotteita.
Mikään tavoite ei ole minulle mikään pakko, vaan lähinnä tavoitteet auttaa minua suunnittelemaan treenejä niin, että niistä tulisi edes hiukan laadukkaita. ;)
Sen verran olen kokenut näissä koiraharrastuksissa takapakkeja, että jos joku tavoite ei täyty niin jatketaan siitä sitten ensi vuonna, päätavoite on kuitenkin pitää treenaaminen hauskana.

Into: Inton kanssa alku vuosi on alkanut aikas kivasti. Ollaan käyty muutamassa aksakisassa joista ensimmäisestä saatiin 2x LUVA.  Into hyppäri
Nyt isoimpana tavoitteena onkin Inton nostaminen kolmosiin. Mitään kiirettä tämän kanssa ei nyt ole ja Inton tuntien se voi tulla joko seuraavassa startissa tai sitten siihen menee koko vuosi. Nyt ollaan kuitenkin päästy siihen tilanteeseen, että kisaaminen on hauskaa, joten on kova luotto siihen, että kyllä se viimeinen nolla sieltä tulee.
Tokossa tavoitteena olisi päästä korkkaamaan Avoin luokka. Uudet säännöt aiheuttaa pientä säätämistä, mutta jos vaan saan pidettyä treenaamisen säännöllisenä niin uskon, että päästään kokeisiin asti. Toiveena tietysti olisi, että sieltä sitten tulisi se AVO1, mutta koska tokossa treenaaminen on meillä niin vaihtelevaa, niin laitetaan tavoitteeksi vaan se, että päästään sinne kokeisiin.

Lempi: Lempin kanssa aloitettiin loppusyksystä kisaaminen aksassa ja tammikuussa käytiin muutamat startit. Tavoitteena on se, että saadaan tämän vuoden aikana kaikki esteet varmoiksi ja pystyttäisiin suorittamaan rataa yhdessä. Kisaaminen saa nyt olla tauolla hetken ja treenataan noita vaikeita juttuja kuntoon. Haasteena on tällä hetkellä lähtö, kepit ja kontaktit. Siis kaikki mihin liittyy malttaminen. :) Lempin mielestä aksassa on tärkeintä vaan juosta lujaa, tarkkuudesta viis.  :P
Paimennuksessa isona tavoitteena olisi kisaamisen aloittaminen. Tämä riippuu paljon siitä miten treenit etenee ja miten paljon ylipäätänsä päästään treenaamaan. Kisaamaan kuitenkin tähdätään ja treenit yritetään suunnitella sen mukaan. Onhan se vielä hirveä raakile ja tavoite saattaa hyvinkin siirtyä vielä vuodella tai kahdella, mutta siellä jossain se siintää.

Figon tavoitteena on pysyä terveenä ja toiveena olisi, ettei se hirveästi tuosta höppänöityisi. 

Ensi lauantaina olis Intolla pari starttia Tsaulla ja sunnuntaina Lempin kanssa pitäis mennä paimentamaan. Katsotaan saisiko niistä jotain juttua tännekin.

Lomalla voi ruveta villiksi...

...ja päivittää blogia. :D
Nyt olisi kova yritys saada herätettyä blogia henkiin. Lähinnä tarkoitus olisi päivitellä treenijuttuja ja miksei joskus jotain ajatuksia kouluttamisestakin. Juttujen laadusta ei tule olemaan takeita, mutta tulisi aluksi edes niitä juttuja.
Lähipäivinä olisi tarkoitus julkaista vähän tavoitteita tälle vuodelle ja kerrata alkuvuoden tapahtumia niin nähdään mistä lähdetään.

Moi mä oon Lempi!

Meille muutti tuossa toukokuun alussa pieni kelpilapsi Lempi, oikealta nimeltään Nallikallion Hunajapupu.
Tämä pieni rusakon poikanen on kotiutunut hienosti ja muutkin koirat on pikku hiljaa ottaneet pennun osaksi laumaa.

Tulevaisuudessa toivon tietysti typystä seuraavaa harrastuskoiraa, mutta päätarkoituksena on nyt tutustua ensin kunnolla toisiimme ja nauttia yhteisestä tekemisestä.

Samana päivänä kun Lempi tuli meille, käytiin Inton kanssa uusimassa luonnetesti. Tällä kertaa Into oli ihan oma itsensä testissä ja tulos oli seuraavanlainen:

Toimintakyky +2
Terävyys +2
Puolustushalu +3
Taisteluhalu +2
Hermorakenne +1
Temperamentti -1a
Kovuus +3
Luoksepäästävyys +2a
Laukaisuvarma
yht. +129

Videoita testistä löytyy:
Leikki ja kelkka 
Puolustus ja haalari 
Seinä ja laukaukset 
 

Aamu on hyvä aloittaa paimennuksella

Tänään oli sitten vuorossa yksäri.

Jatkettiin samoista ajatuksista kuin eilen, tällä kertaa enemmän niin, että Into pystyy makaamaan kun poistun lampailta sen luokse.

Ensin tehtiin harjoitus niin, että Into oli tarhan ulkopuolella maassa. Menin itse tarhaan, kävelin lampaille ja siitä kohti Intoa, palkka + silitykset. Toistettiin tätä niin kauan, että Into pystyi makaamaan koko ajan ilman korjaamista.

Sitten siirryttiin sisäpuolelle ja toistettiin sama. Into oli heti alusta lähtien tosi rauhallinen ja saatiin aika pienellä toistomäärällä se tajuamaan mitä siltä haluttiin.

Tästä vaikeutettiin asiaa niin, että sai ajaa muutaman askeleen poispäinajoa ja siitä toistettiin sama harjoitus. Tämä oli hiukan vaikeampaa, varsinkin kun yksi pässi halus vaan seurustella mun kanssa (kiva käydä silittämässä koiraa lammas takataskussa). Tästä kun saatiin tarpeeksi onnistuneita toistoja, jatkettiin vielä sama harjoitus niin, että Into sai aina hetken ajaa tasapainossa.

Olen kyllä oikein tyytyväinen Intoon. Vaikka se kerran lipes ja teki aika ruman noston, niin hetken pyörimisen jälkeen se saatiin käskyllä rauhoittumaan maahan ja jatkettua harjoitusta. Se ei kiihtynyt, eikä nostoa lukuun ottamatta sikaillut. Pystyi kokoamaan itsensä ja jatkamaan hyvässä mielentilassa. Erityisen tyytyväinen olen niihin lähtöihin, oliko yksi yritys lähteä pompulla kuljettamaan, muuten lähti Intoksi tosi maltillisesti. Pari oli oikein tosi hyvää ja muutama ihan kelpo liikkeelle lähtö.

Harjoitusten välissä Kaapo pääsi sitten vähän hölmöilemään lampaille. Se ei koskaan tee mitään tyhmää ja paimentaa kyllä ihan oikein, silloin kun paimentaa. Sillä olisi luonnostaan hyvä etäisyys ja tempo, mutta treenaa nyt tosissaan koiraa joka ihan tohkeissaan juoksee lampaiden ympärillä isoa ympyrää ja aina välillä käy pissalla. 

No, se sai tuntea hallintaa ja kokea olevansa tärkeä paimenkoira.  Ja koska lampaat ei stressaannu siitä eikä niitä juoksuteta niin se sitten aina joskus pääsee kokeilemaan. Eläkeläiselle vähän mielenvirkistystä. :)

Ei osaa keksiä mitään hyvää otsikkoa...

Yrittää taas epätoivoisesti herättää tätä blogiakin henkiin. Vaikkei kukaan muu tätä lukiskaan niin olis se kiva kun pystyis seuraamaan miten joku treeni/kisa on viimeksi sujunut ja miten joku asia on kehittynyt, aina kun ei tahdo muuten muistaa (vanhuus iskee ;))

Sunnuntaina oltiin tämän vuoden ekoissa agilitykilpailuissa, Intolle kolme agilityrataa.

A radalta ei ole oikein mitään muistikuvia, paljon sähläystä ja hyllytettiin heti viidennellä esteellä. Siihen asti oli kuitenkin ihan hyvä alku, livahti vaan putken väärään päähän ja ohjaus levisi sitten siihen.

B radalla meno oli hiukan hallitumpaa, siitä kuitenkin kaksi ylösmenovirhettä. Puomilla oli huono ohjaus ja Into hyppäsi sinne tosi sivusta, mutta A:lta virhe tuli kyllä aika helposti, varsinkin kun moni muu koira hyppäsi yhtälailla eikä niille annettu siitä virhettä.

No, toisaalta Into kyllä hyppää tosi ylös varsinkin A:lla, enkä ole vielä tehnyt mitään niiden korjaamiseksi. Kaikki opetustavat tuntuu jotenkin niin hankalilta ja epävarmoilta.

Koko ylösmenokontakti on musta tosi epäreilu tai pienennetään sitä sit niin pieneks, että kaikkien on pakko opettaa siihen joku tekniikka…

C radalla ohjaajan oma keskittyminen hajosi, yksi huolimaton ohjaus ja rima tippui. Ärsyttävää kun olin suunnitellut siihen vastakäännöksen, mutta en sitten tehnyt…murr. Tippui sieltä sitten myös viimeinen rima, tämäkin ihan oma moka, pitäis osata ohjata loppuun asti.

Positiivista radoissa oli alastulokontaktit, Intolla oli selvä ajatus pysähtymisestä ja muistin ainakin suurimmassa osassa kontakteja jopa vapauttaa koiran. Tämä on mulle vaikeaa, yleensä vaan juoksen ja annan koiran lähteä sieltä ilman lupaa.

Positiivista oli myös vauhti, tehtiin molemmilla radoilla luokan nopein aika. B radalla -20,10s ja C radalla -15,08s.

Tänään oltiin sitten paimentamassa. Tehtiin ihan perustreeniä, poispäinajoa liinassa, tavoitteena saada koira liikkumaan rauhallisesti ja lampaat liikkumaan aidan reunaa tasaisella vauhdilla.

Omana tavoitteena oli saada Into pysymään maassa kun liikun sitä kohti ja silitän sitä.

Isona tavoitteena tälle vuodelle on saada lopetukset onnistumaan ilman sähläystä ja tämä on nyt mun mielestä tärkein asia mitä pitää treenata, että ne saadaan toimimaan. Eli Inton pitää pystyä makaamaan ”rennosti” paikallaan, vaikka kävelen sitä kohti. Haasteellista tästä tekee se, että siinä ei saa yhtään käyttää painetta.

Lampaat ei ollut kuunnellut ohjeistusta ja ne juoksenteli pukkilaukkaa pitkin aitausta.

Into kuitenkin oli ihan super! Se oli rauhallinen, ei turhautunut, kuunteli ja malttoi. Saatiin tosi hyviä toistoja paikalla makaamisesta. Jäi ihan sairaan hyvä fiilis. Huomenna uudestaan, katsotaan oliko tämä kerta vaan vahinko. :)