Paimentamaan

Tänään oli Lempin vuoro päästä reissuun, joten aamulla kello soi kuudelta ja lähdettiin ajelemaan kohti Lietoa ja paimennustreenejä.

Ensimmäisellä kierroksella harjoiteltiin poispäiajoa isossa tarhassa. Ollaan viimeaikoina treenattu paljon tasapainoa ja kaaria, joten laitoin varmuuden vuoksi Lempille pitkän liinan perään, jotta pystyn tarpeen vaatiessa korjaamaan, jos neidin päähän alkaa tulla liikaa ajatusta kaaresta.
No, turhaahan se oli. Lempi osasi hienosti kävellä suoraan päin, eikä minua tarvittu siellä muuta kuin korjaamaan suuntaa, silloin kun aita meinasi tulla vastaan. Hauskaa tuollaisen kuumakallen jälkeen paimentaa koiran kanssa, joka osaa itse säädellä omaa tempoaan eikä hirveästi välitä siitä missä kohtaa minä seikkailen.

Toisella kierroksella tehtiin pienessä pyöröaitauksessa suuntia ja tempoja(lähinnä hitaasti kulkemista). Lempin kanssa molemmat suunnat sujui ihan kivasti, mutta ohjaajan kömpelyyden vuoksi se pääsi turhan monta kertaa tasapainoon, joten kovin sujuvaa kiertämistä siitä ei tullut.
Meillä treenin päätavoite oli saada stopit läpi, mutta eihän niitä meinannut löytyä lainkaan. Pikkuisen siis jouduttiin keskustelemaan aiheesta pitääkö pysähtyä ja olla paikoillaan ja tarkoittaako odota-käsky suunnan vaihtamista vai mitä...
Se on kyllä kumma, että vaikka Lempi on tosi kiltti ja nörä koira, niin sille saa laittaa aika paljon painetta ilman, että siitä seuraa mitää kunnon reaktiota. Toki mä olen sen kanssa usein tosi kiltti kun se ei yleensä tee mitää idioottimaista, mutta ilmeisesti vire on joissain tekemisissä vaan niin korkealla, ettei paljon minun höpinät kiinnosta.
Täytyy vaan noita stoppeja treenata paljon kotioiloissa niin ehkä ne sieltä löytyy myös joskus muihin lajeihin. :P